Kohteessa kaikki kohdillaan

Kävin tänä aamuna remppakoteessa – tulevassa kodissamme. Huomasin sinne käveleskellessäni, että ajatukseni ovat jo siirtymässä uuteen kotiin. Sinne on etäinen kaipuu, vaikka en vielä tiedä miltä valmis koti näyttääkään. TUnnen kuitenkin että asunnossa on todella hyvä fengi, ja kohta myös svengi, kun meidän jengi sinne muuttaa.

Valitsimme lopulta viikon alussa seinämaalin, ja seinien maalaus onkin edennyt jo mallikkaasti. Pohdimme sävyä pitkään Tikkurilan värikarttojen ja näytekorttien kanssa. Minulla oli alusta asti ajatuksena, että haluan usvan väriset seinät. ELi harmahtavan sinertävät, jotka ovat kuitenkin vaaleat mutta selkeästi sävykkäät. Seinävärin valinta osoittautui haastavaksi syksyn pimenevinä iltoina, kun koitimme mallata värejä hehkulamppujen valossa. Kävin myös kaverin kotona katselemassa heidän seinäväriään, joka on selkeän lämpimän harmaan sävyinen. Kaverini vinkkasi, että lautalattian väri vaikuttaa myös seinävärin lopulliseen sävyyn niin, että lämpimän värinen lattia (puu, ei käsittelemätön) heijastaa eri tavalla sävyjä kuin esim. heidän lattia, joka on maalattu kuultovalkoisen harmahtavaksi. Tämä olikin hyvä havainto, sillä tajusimme, että meidän mäntylattia korostaa sinisyyttä.

Mietimme seuraavia värisävyjä: ketju, kalla, emali, lokki, enkeli, talvi, höyhen, opaali, kaoliin ja jasmin. Osoittautui, että monet näyttivät lautalattian kanssa joko kovin sinisiltä, tai vihertäviltä, tai likaisen harmailta. Meidän lopullinen värikaksikko oli siis jasmin, jota maalausliikkeestä ja muualtakin suositeltiin (on kuulemma muodikas ja suosittu seinämaali), ja kaoliini, jonka olin itse bongannut värikartan joukosta. Pyysin maalariamme kokeilemaan kaoliinia seinään, ja kävin sen katsomassa. Hän oli maalannut vertaulun vuoksi myös neliön jasmiinia viereen, ja pojamaali oli maalarinvakoinen. Epäröinnin ja harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan meille kaoliinin seinämaaliksi. Tämä ei olisi voinut olla onnistuneempi valinta. Tänään katsoessani seiniä harmaan pilvipeitteen ja syksyisen tuulen puhaltaessa ulkona, asunnossamme vallitsi ihana seesteinen usva. Ei synkkä, ei tekopirteä, ei tyylitön. Vaan täydellinen tunnelma.

 Työt ovat edenneet hyvin. Keittiökaapisto toimitettiin eilen, ja se odottaa kasaustaan olohuoneen lattialla. Lasitettavaksi viemäni ovet haettiin puusepänverstaasta eilen, ja ovien karmit odottavat maalausta. Ovien listat ja keittiö ja eteinen odottavat vielä viimeistä tasoitusta ja maalausta. Kävin tänään maalarimme kanssa läpi seinäpintoja ja erkkerin kulmia ja muuta ja varmistin vielä maalaustilanteen, eli mikä maalataan ja millä sävyllä. Kerkesin myös juuri ajoissa paikalle toivoakseni ikkunalautojen maaliksi kiiltäväpitaista maalia. Maalikaupassa ollut Jaska sai viestin juuri ajallaan, ja nyt ikkunalaudat maalataan huonekalumaalilla, joka on kiiltävää. 

Remppaohjelman mukaisesti minä ja mieheni maalaamme tänä viikonloppuna vessan seinäkaakelit. JÄnnää, miten se sujuu. Ensi viikolla pääsemme kasaamaan keittiökaapistoja ja viikonloppuna asentamaan keittiön. Ensi viikolla myös sähkäri tulee katsastamaan ja suunnittelemaan loppuun sähkötyöt.

Kohta ollaan puolessavälissä. Huh.

Keittiö ja vähän muuta

Asiat tuntuvat etenevät mallikkaasti. Palkkaamamme tasoitus ja maalariporukka aloitti hommat toissapäivänä ja jo nyt he ovat saaneet aikaan ihmeitä. Olemme mieheni kanssa käyneet vuorotellen asunnolla tekemässä pieniä hommia – mittaamassa, siivoamassa – ja on ihanaa, kun siellä on joku paikalla, radio soi ja tekemisen meininki on käsin kosketeltavaa. Tasoitus ja maalaus ovat oikeastaan isoimpia asioita ja olen onnellinen että päätimme ulkoistaa juuri ne.

Tänään tilasimme keittiön. Päädyimme Ikean keittiöön ja keittiökoneisiin, sillä ne ovat hyvin integroitavissa kokonaisuuteen. Mieheni suunnitteli Ikean 3D piirustusohjelmalla meille keittiön ja hyväksytti sen minulla. Yhdessä pähkäilimme kaapistojen sisuksia, pintamateriaaleja ja kodinkoneita. Yllättävän monta iltaa saimme kulumaan keittiötä suunnitellessa. Ikeaan tultuamme olimme valmiita tilaamaan koko paketin, mutta saimme kuulla, että poiminta- ja toimituspalvelun tilatessamme emme voi itse päättää toimituspäivää, vaan toimitus on 2-5 päivän sisällä. Meille tämä on haastavaa, sillä maalausurakka on vielä kesken. Toisaalta, olimme saaneet vanhimman poikamme hoitoon juuri sitä varten, että tilaamme keittiön, eikä uudelleen tuleminen Ikeaan ja asiakaspalvelijan saaminen ruuhkaisena iltana työpäivän jälkeen houkuttanut. Päätimme siis tilata keittiön siinä samassa. Kasaamme keittiökalustepaketit johonkin nurkkaan, josta ne sitten siirrämme tarvittaessa maalauksen tieltä pois. Ja näin meillä on yksi iso huoli vähemmän; keittiö on nyt suunniteltu ja tilattu.

Tietenkin jotain pientä vielä jäi jäljelle. Emme hankkineet vetimiä Ikealta, sillä emme löytäneet mielekkäitä. Ajattelin katsoa viiskytlukulaisia hopeisia vetimiä mm. Rakennusapteekista. Lisäksi meidän täytyy vielä miettiä välitilan ratkaisut: laitammeko laattaa vai maalaammeko seinän? Jätimme vielä harkintaan sen, otammeko tavallisen arkipöydän keittiöön, vai teemmekö liikuteltavan saarekkeen, jolla saisimme enemmän säilytystilaa. Keittiömme on nimittäin todella haastava. Se on L:n mallinen, ja siinä kulkee kantava yläpalkki yhdellä seinällä, toisella seinällä on koko seinän mittainen kulmapalkki. Ja keittiö on sen verran pieni ettei sinne mahdu isoa ruokapöytää, mutta sen verran iso, että ruokpöytä kannattaa kuitenkin sinne laittaa.

Keittiönkaapiston vetimien lisäksi haluaisin hankkia 50-luvun pistokkeita. Isäni tosin sanoi, ettei nykypäivänä saa laittaa maadoittamattomia pistokkeita, mutta toinen sähkäri taas suositteli, että kannattaa ehdottomasti säilyttää vanhat pistorasiat. Ne ovat kyllä hienoja, vaikka mieheni on skeptinen niiden suhteen ja sanoo, että haluaisi yhtenevät pistorasiat…

Löysin myös paikan, jossa teettää lasit alkuperäisiin parioviin. Viemme siis huomenna puiset pariovet lasitettaviksi Kalliossa sijaitsevaan liikkeeseen. Haluamme samanlaisen mallin kuin meidän nykyisen asunnon 50-luvun lasiovissa. Katsotaan miten se onnistuu!

 

Purkutyön jälkeen

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet täynnä toimintaa. Purku-urakan keskellä äiti ja lapset sairastuivat flunssaan, ja viikko nukuttiin niin ja näin. Onneksi isä säästyi pahimmalta, ja pysyi tolpillaan purku-urakan ajan. Purkaminen ei sinänsä ole niin haastavaa, mutta jätteen määrä, joka purettaessa tulee on valtava. Koko 72,5 neliön asuntomme oli täynnä jätesäkkejä – ja pölyä – purun jäljiltä. Näitä sitten raahattiin monta peräkärryllistä Kivikon jäteasemalle.

purkujätettä

Peräkärryn saaminen on osoittautunut meille haasteelliseksi, sillä omassa autossamme ei ole peräkoukkua. Olemmekin lainanneet milloin isäni työpakua, milloin kaverin henkilöautoa, milloin Shellin vuokrapakua. Nyt päätimme hankkia peräkoukun omaan autoomme. Peräkoukun asennus vie n. 3 tuntia ja kustantaa 520 euroa. Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtuikin, kun mieheni oli delegoinut minulle auton viemisen peräkoukun asennukseen. Olin merkannut ajan kalenteriini, kaksi tuntia myöhemmäksi. Pakkasin siis eilen 3kk prinssimme ja rattaat autoon, katsoin navigaattorista reitin ja ajoin Tikkurilaan Koukkupajaan. Purin lapsen ja rattaat autosta, ja taivalsin teollisuushalliin koukunasennukseen, kunnes minulle selvisi että olin kaksi tuntia myöhässä, eikä koukun asennus enää onnistunut. Minun ei auttanut kuin varata uusi aika ensi viikolle, ja miettiä, miten saisimme illaksi suunnitellun viimeisten purkujätteiden siivouksen tehtyä ilman peräkoukkua – ja peräkärryä.

Onneksi on lähi-ihmiset; soitin jälleen isälleni, joka lainasi peräkoukullista autoa ja varasin Kierrätyskeskukselta peräkärryn pariksi tunniksi. Mieheni ehti siis roudata loput jätteet sorttiasemalle – pois tasoitus- ja maalariporukan jaloista.

Olemme ulkoistaneet seinien tasoitus- ja lattioiden hionta- sekä maalaustyöt. Mieheni löysi netistä yrityksen, joka referenssien perusteella vaikuttaa hyvältä. Maalaus- ja tasoitusurakalle on varattu aikaa pari viikkoa. Olemme saaneet purettua ja siivottua melkein kaiken. Lastenhuoneen tapetit ovat osittain vielä jäljellä, sillä ne eivät lähteneet yhtä helposti kuin muiden huoneiden tapetit. Menen huomenna rapsuttelemaan loppuja tapetteja irti ja toivon, että 3 tunnin lastenhoito riittää.

Tämä tapetti ei irronnutkaan niin helposti.
Tämä tapetti ei irronnutkaan niin helposti.
Vettä läpäisemättömän tapetin poistaminen on hankalaa, ja mieheni keksi oheisen kikan: tein viiltoja mattoveitsellä tapettiin, ja sitten hieroin yhä uudestaan märällä sienellä tapetin pintaa. Osa vedellä laimennetusta tapetinpoistoaineesta imeytyi tapettiin. Tiheät viillot auttavat!
Vettä läpäisemättömän tapetin poistaminen on hankalaa, ja mieheni keksi oheisen kikan: tein viiltoja mattoveitsellä tapettiin, ja sitten hieroin yhä uudestaan märällä sienellä tapetin pintaa. Osa vedellä laimennetusta tapetinpoistoaineesta imeytyi tapettiin. Tiheät viillot auttavat!

Samaan aikaan olemme katsoneet ja suunnitelleet keittiötä. Saimme pari tarjousta, mutta olemme päätyneet Ikean keittiökalusteisiin, jotka asennamme itse. Keittiön suunnittelu on osoittautunut hyvin haastavaksi, sillä keittiömme ei ole kovin suuri, se on L-muotoinen, ja yhdellä seinustalla menee kantava palkki 50cm korkeudessa. Tämä siis aiheuttaa haastetta kaapiston asennukselle.

Lautalattian, eli Timberwisen lukkopontillisen Mäntyparketin, tilasimme viime viikolla. Myös lattian asenname itse.

Keittiöasennuksen ja lattia-asennuksen lisäksi maalaamme kylppärin kaakelit. Tämän lisäksi viemme makuuhuoneen ja olohuoneen välillä olevat pariovet puusepälle, joka on lupautunut lasittamaan umpinaiset ovet. Yllätyksekseni tämä on jopa edullisempaa kuin uusien ovien hankinta, ja saamme säilyttää asunnon alkuperäiset 50-luvun ovet!

Kun alun alkaen päätimme purkaa kahden makuuhuoneen välisen seinän (joka oli käytännössä komeroa, vanerilevyllä täytettyä oviaukkoa, ja tiiltä), ja rakentaa paikalle uuden seinän, piti meidän myös saada seinä valmiiksi ennen tasoitus- ja maalausurakkaa. Seinää siis rakennettiin samana viikonloppuna kun kuopusprinssimme nimijuhla pidettiin. Samaan aikaan kun minä olin anopin ja muiden naisten kanssa kattamassa ja koristelemassa vuokraamamme kylätilaa, mieheni oli seinänrakennuspuuhissa. Rakennusmateriaaleja haettiin tuntia ennen nimijuhlan alkua, ja remppakamppeet vaihtuivat kauluspaitaan juuri ajallaan, kun vieraat saapuivat. Juhlista lähdettiin taas remppakohteeseen porukalla katsomaan miten työmaa edistyy.

Kun seinän runko oli melkein rakennettu, huomasimme, että jäljelle jätetty tiiliseinä oli vino.
Kun seinän runko oli melkein rakennettu, huomasimme, että jäljelle jätetty tiiliseinä oli vino.
Lopun seinän hajoitus käynnissä.
Lopun seinän hajoitus käynnissä.

Kuten kaikessa remppaamisessa myös tässä on tullut ylläreitä, eikä ainoastaan peräkoukun asennuksen kanssa. Seinänrakentamisessa jouduttiin vaihtamaan suunnitelmaa, kun osoittautui, että jäljelle jätetty tiiliseinänpätkä olikin vino ja se täytyi purkaa. Näin ollen seinä rakennettiin kokonaan, eikä tiiliosan jatkeeksi. Taas piti järkätä peräkärry, hakea lisää kipsilevyjä, joita yksi mies ei seitsemänteen kerrokseen kanna… Loppuosan seinästä mieheni rakensi itse ja sahasi kipsilevyt valmiiksi ennen niiden kantamista ylös. Näin hän sai homman yksin hoidettua. Seinän rungon rakentamisessa apuna oli vanha konkari, joka osasi antaa hyvät ohjeet lopputyöhön.

Vanhoja konkareita meille on onneksi tulossa vielä lisää avuksi; keittiön ja lattian asennukseen toivotaan mieheni enoa, joka hommien ohessa piristää päivää vitseillään.

Monta asiaa

Olen alkanut tehdä muistilistoja. Niitä on puhelimessani, kalenterissani, erinäisillä paperilappusilla ympäri asuntoa. Monta on asiaa: selvitä ovien lasittaminen, jalkalistojen mallit, kaapistovaihtoehdot eteiseen sekä makuuhuoneisiin, maalisävyt ja -laadut, remontin etenemisen aikataulu; pyydä tarjous kodinkoneista, keittiöstä, maalaus ja tasoitusurakasta, lautalattiasta; vuokraa peräkärry, höyrykone tapettien poistoon; pyydä talkoo- ja lastenvahtiapua. Lista on loputon.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Suunnittelu viekin suuren osan ajastamme – joka jo muutenkin on kahden pienen lapsen vanhemmilla kovin rajallista. Sitä oppii taituroimaan tarjouspyyntöjä metromatkalla, selvittelemään tarvittavien varusteiden saatavuutta ja hintoja imettäessä, ja ajattelemaan asiat valmiiksi leikkiessä junaradalla.

suunnittelua-2

Purku-urakan aikaansaannokset, eli purkujätteet peittävät tällä hetkellä asunnon pinta-alan, ja tarkoitus on saada vietyä ne Kivikon sorttiasemalle tänään illlalla. Tänään tulee myös ‘keittiökaveri’ katsastamaan tulevan keittiömme ja antamaan tarjouksen. Postiluukusta kolahti eilen Habitare-messuilla tilaamamme lattiamallit, joita mallailimme kynttilänvalossa. Päädyimme Timberwisen hiottuun ja lakattuun mäntylautalattiaan (lautaparketti se kait virallisesti on), joka kiinnitetään lukkopontilla. Siitä pitäisi nyt pyytää tarjous Timberwisen jälleenmyyjiltä.

suunnittelua-1

 

Kävin viikonloppuna myös rautakaupassa tutustumassa Tikkurilan maaleihin. Sen lisäksi että sävyjä on tuhansia, myös maalipintoja on monta: himmeää, puolihimmeää, puolikiiltävää, kiiltävää. Niin myös laatuja, kuten esimerkiksi kattomaalia valittaessa, meidän tulee selvittää, kelpaako maali jo valmiiksi maalatun katon päällemaalaamiseen ja mikä on paras sävy. Tämän lisäksi meidän tulee valita seinämaalit sekä kivipintaisille ikkunalaudoille sopiva maali. Seinämaalien sävyn valinta tuntuukin jo hankalammalta; sävy kun näyttää pienellä mallikappaleella aivan toisenlaiselta kuin koko seinällä. Tähän pähkäilyyn ajattelin pyytää apua ammattilaiselta.

Mieheni tekee juuri tietokoneelle remonttiaikataulua. En voi kuin ihailla hänen järjestelmällisyyttään. Itselläni on remppa-aikataulu päässäni: meidän tulee voida muuttaa marraskuun loppuun mennessä. Olo on kuitenkin toiveikas; luotan siihen, että apua löytyy kun sitä eniten tarvitsemme.

Tulevana sunnuntaina – jos kaikki menee suunnitellusti – aiomme rakentaa seinän makuuhuoneiden välille. Tämä ‘seinä’ purettiin käytännöllisistä syistä: seinä koostui tiilistä ja molemminpuolisista viiskytluvun kaapistoista sekä väliovesta joka oli tukittu vanerilevyllä.

 

 

Purkuviikonloppu

Perjantain paperityöt ja kuohuviini vaihtuivat lauantaina sorkkarautaan ja kolmoskaljaan: järjestimme purkutalkoot heti kaupantekoa seuraavana viikonloppuna. Lauantaina paikalle saapuivat veljeni Kalle, ystäväni Christian sekä vanhan asuntomme yläkerran naapuri Janne. Maisemien ihailun jälkeen kävimme töihin: Kalle purki keittiön, Christian eteisen kaapistot ja Janne makuuhuoneiden välisen seinän – joka osoittautui tiiliseinäksi. Minä revin muovimattoja irti ja perkasin tapettia. Välistä joimme kahvit ja kävimme lähinepalilaisessa syömässä.

Kahvitauko.
Kahvitauko.

Vaimo soitti viiden maissa: vanhempi poika valitti korvakipua. Jätin pojat viimeistelemään hommansa, ja lähdin kaveriksi viemään lasta lääkäriin. Korvasta ei löytynyt mitään, mutta lääkäri totesi flunssan ja silmätulehduksen. Paluumatkalla lääkäristä soitin veljelle, ja he olivat saaneet purkutyöt päätökseen. Vietin siis illan kotosalla perheen parissa. Päivän huomioita: purkuromua kertyy aina enemmän kuin aluksi arvoi; 50-luvulla asiat tehtiin kestämään; jostain nurkasta löytyy aina jotain putkia…

Sunnuntaiksi sain kaveriksi Jussin, joka saapui 11:sta maissa. Menin itse asunnolle ennen kymmentä aloittelemaan hommia, ja ovelta avautuva näkymä meinasi lannistaa: ovenkarmeja, käärittyjä likaisia muovimattoja, ovia, pirstaloituneita kaapin runkoja ja sokerina pohjalla valtava kasa tiiliä ja rappausta makuuhuoneiden keskellä. Päivän agendaksi muodostui siis purkuromun pakkaus kuljetusvalmiiksi. Säkitimme Jussin kanssa tiilet ja rappauksen sekä teippasimme kaapiston osat ja puujätteen jeesusteipillä sopiva kokoisiksi paketeiksi. Tiilisäkkejä kertyi muutama kymmenen. Siellä ne odottavat poiskuljetusta, joka tapahtuu toivottavasti keskiviikkona. Laskeskelin, että peräkärryn kanssa joutuu heittämään ainakin kolme keikkaa Kivikkoon – siis sen jälkeen, kun rojut on ensin saatu kuljetettua 7. kerroksesta alas. Päivän huomioita: purkaminen on innostavaa puuhaa, sillä työt etenee nopeasti; jätesäkkeihin on kätevä leikata “pohjapalat” irroitetusta muovimatosta, jotta ne eivät hajoa; hengityssuojain on ehdoton varuste vanhan asunnon purkuhommissa.

Tästä se alkaa.

Image

iPhoto-kirjasto

Intoa ja surua

Tänään teimme virallisesti kaupat: myimme oman asuntomme, ja ostimme uuden. Hassua, kuinka viiden nollan suuruisten summien liikuttelu pankkikonttorista toiseen ei tuntunut yhtä isolta asialta kuin shamppanjapulloon sijoittaminen kaupanteon kunniaksi.

Ostimme nykyisen, siis myydyn asuntomme neljä vuotta sitten. Ehdimme elää siinä lähes neljä ihanaa ja ikimuistoista vuotta. Mikään ei korvaa niitä tunteita ja muistoja, jotka on myymässämme asunnossa koettu: ensiasuntomme, jonka saimme monen onnekkaan sattuman kautta; menimme naimisiin tässä asuessamme, lähdimme kätilöopistolle synnyttämään kaksi kertaa; vietimme tässä kaksi ihanaa ja erilaista joulua; nautimme lukuisat kynttiläillalliset ja sunnuntaibrunssit; tutustuimme  naapureihin, joista on pikkuhiljaa tullut ystäviä. Tämän kaiken lisäksi kaksiomme on ollut oikea helmi lautalattioineen ja viiskytluvun tunnelmineen. Se on kylpenyt valossa ja näyttänyt meille Helsingin ihanimmat auringonlaskut. Puut ja luonto tulvivat sisään parvekkeeltamme ja etupihalla laulavat linnut. Mikään ei voi kuvata sitä tunnetta – surua – jota tunnen sisälläni tietäessäni, että vietän asunnossamme viimeistä kahta kuukautta.

Näkymä ensiasuntomme parvekkeelta.
Näkymä ensiasuntomme parvekkeelta.

Samaan aikaan tunnen varovaista intoa uutta asuntoamme kohtaan. Hienoa on se, että saamme vaikuttaa aivan kaikkeen lattiasta kattoon ja tehdä tulevasta kodistamme juuri meidän näköisen. Vaikka joudumme muuttamaan toiseen taloon ja toiselle kadulle, saamme pysyä samoilla huudeilla. Saamme myös kylpeä valossa, ja katsella korkealta horisonttia – Vanhankaupunginlahtea, Helsinkiä ja Suomenlinnaa… Saamme kulkea alasti ilman, että kukaan näkee suoraan asuntoomme ja ennen kaikkea, saamme lisää tilaa.

Siispä, sanoista tekoihin. Remontti voi vihdoin alkaa. Huomenna korkkaamme remppamme purku-urakalla.

Monta rautaa tulessa

Ennen kuin yhtään ruuvia on irroitettu purettavasta kaapistosta, tai tapetteja revitty seinistä remontti on työllistänyt meitä jo monta tuntia. Joka ilta istumme koneiden ääressä googlettamassa keittiökalusteita, kaakeleita, ja kodinkoneita. Suunnittelemme mieheni kanssa kumpikin tahoillamme sisutusta ja pyörittelemme asunnon pohjakarttaa, johon sijoittelemme huonekaluja ja valaistusta. Iso osa ajastamme on kuitenkin mennyt käytännön juttujen selvittelyyn sekä remontin aloittamiseen liittyvien asioiden hoitoon.

Ennen kuin remontin voi aloittaa, pitää tehdä isännöitsijälle ilmoitettava remonttisuunnitelma. Toki itseäkin varten on hyvä olla suunnitelma; mitä tehdään missäkin vaiheessa – ja kuka tekee mitäkin. Taloyhtiön pitää hyväksyä remonttisuunnitelma. Esimerkiksi lautalattiaa ei onoin vain asenneta, vaan siinä pitää olla isännöitsijän hyväksymät äänieristeet. Seiniä ei myöskään saa kaataa ilman lupaa, laattalattian asentamiseen täytyy olla lupa ja sähkötyöt tulee teetättää ammattimiehillä. Myös putkimiestä tarvitaan esimerkiksi keittiön ja kylppärin asennuksissa. Onneksi saimme kuulla näistä kaikista asioista etukäteen ystäviltämme, jotka ovat remontoineet kerrostaloasuntojaan. Osasimme siis aloittaa suunnittelumme näiden vinkkien pohjalta.

Lähetimme isännöitsijälle seuraavanlaisen viestin remppasuunnitelmineen:

Purkutalkoiden työlistalla on seuraavaa:

– tapettien irroitus,

– jalkalistojen irroitus,

– keittiön kaapistojen purku,

– vanhojen kodinkoneiden poisto (liesi, jääkaappi-pakastin),

– keittiön hanan ja pesualtaan purku,

– keittiön oven poistaminen,

– muovimattojen irroittaminen,

– eteisen kaapiston purku,

– makuuhuoneiden välisen seinän (pääosin onttoa kaapistoa) purku,

– lisäksi mahdollisesti eteisen ja olohuoneen välisen oviaukon avaaminen kattoon saakka.

Remonttilistalla on taas seuraavaa:

– kaikkien seinien maalaus / tapetointi,

– katon maalaus joka huoneessa,

– kylppärin seinäkaakeleiden maalaus,

– kelluvan ponttiparketin asennus kaikkiin huoneisiin (alle ääntä vaimentava matto ja kosteussulku),

– uusien jalkalistojen asennus,

– väliseinän rakentaminen makuuhuoneiden välille,

– liukuovikaapistojen asentaminen eteiseen ja makuuhuoneisiin,

– kettiön kaapistojen ja tasojen asentaminen,

– uuden keittiön hanan ja tiskialtaan asentaminen,

– astianpesukoneen asentaminen,

– lieden ja jääkaapin asentaminen,

– pyykinpesukoneen asentaminen vessaan,

– sähköjen päivitys tarpeen mukaan (tästä erillinen suunnitelma pian).

Laitoimme näin yksityiskohtaisen listauksen remonttitarpeesta, jotta saisimme siirrettyä vastuun taloyhtiölle. Saimmekin  isännöitsijältä yksityiskohtaisen selvityksen siitä, mitkä asiat ovat luvanvaraisia ja mitkä hoituvat tällä ilmoituksella. Onneksemme isännöitsijämme on ollut tähän mennessä hyvin avulias ja vastannut kaikkii pyytämiimme asioihin.

Sähkömies kävi tänään asunnolla ja katsoimme läpi tarvittavat sähkötyöt. Onneksi meillä on suhteita sähkömiehiin, sillä niitä on kuulemma vaikea löytää nykypäivänä yksityisiin remppahommiin. Sähkömies irroitti keittiöstä lieden ja valaisimien johdot (tämä oli isännöitsijänkin suositus) ja kävimme läpi asuntoon tulevien sähkötöiden tarpeen. Lisää pistörasioita, kattovalaisimille virtaa sekä antennipistokkeen siirto. Sain myös paljon tietoa ja käytännön vinkkejä remppaan liittyen pelkästään kuuntelemalla sähkötöiden osalta tulevia muutoksia.

Ensi viikonloppuna meillä on siis purkutalkoot, ja silloin remppa virallisesti korkataan. Sen jälkeen alkaakin kovatahtinen remontointi ja suunnittelu ja materiaalien hankinta.

Kävimme viime viikonloppuna Habitare-messuilla ja ne olivat pitkästä aikaa todella antoisat. Kerrankin oli oikea tarve kysellä ja tiedustella näytteilleasettajilta remonttiin liittyviä asioita. Ostimmekin jo messuilta Ronsealin White Lace Satin -kaakelimaalin, jolla aiomme maalata vessan vaaleanvihertävät kaakelit valkoisiksi. Näin vältymme turhalta laattojen irroitukselta.

 

Uusi kämppä, vanhat huudit

Olisiko tässä perheemme uusi koti, mietimme, kun katselimme 7. kerroksen paljaan asunnon parvekkeelta eteemme avautuvaa Helsingin maisemaa. Hommaa siinä kyllä riittäisi; asunto pitäisi remontoida lattiasta kattoon. Yhden alle kolmmivuotiaan ja toisen parikuukautisen lapsen vanhempina tiesimme tarkkaan, millaisen asunnon – ja kasvuympäristön – lapsillemme halusimme. Kriteerit olivat kovat: asuimmehan nyt unelmakämpässä. Siinä vain sattuu olemaan yksi huone liian vähän.

Näkymä vanhankaupunginlahdelle.
Näkymä vanhankaupunginlahdelle.

Yhden tai kahden lisähuoneen lisäksi halusimme tulevassa asunnossamme olevan hyvä pohja, käytännöllinen ja kiva keittiö, lautalattiat sekä valoa ja avaruutta. Olimme henkisesti valmistautuneet remontoitavaan kohteeseen, sillä vaatimustemme mukainen kohtuullisen hintatason remontoitu kohde länsi-Herttoniemestä olisi ollut jo lottovoitto löytää.

Mielikuvissamme remontti tuntuu houkuttelevalta ja kiehtovalta mahdollisuudelta. Tosiasiassa meillä ei ole vastaavanlaisesta remontista kokemusta. Tämä kolmio on ensimmäinen remppakohteemme – ja aika näyttää jääkö se viimeiseksi!

Lähdemme remonttihommiin kuitenkin luottavaisin mielin. Vaikka jaloissamme pyörii vilkas vilkerö ja käsissämme lököilee leppoisa linnunpoikanen, olemme täynnä innostusta oppia ja tehdä käsillämme jotain, josta jää jälki. Parhaimmassa tapauksessa juuri sellainen, jonka mielikuvissamme näemme. Lisäksi, olemme hyvin verkostoituneet: ystävä- ja tuttavapiiristämme löytyy sähkömiehiä, puuseppiä, sisustussuunnittelijoita, amatööriremppaajia, avuliaita talkoolaisia ja lapsenvahteja. Luotamme suuresti, että nämä ovat juuri niitä resursseja, joiden avulla saamme seuraavien kahden kuukauden aikana itsellemme asuttavan asunnon Helsingin horisontilla.

Näkymä kivinokan yli Helsinkiin.
Näkymä Kivinokan yli Helsinkiin.